KIRJOISTA ELI OMASTA JA YRITYKSENI TUOTANNOSTA

Isänmaan Portinvartijat. Suomen rajojen vartiointi 1918–1995. Otava 1994.

Tästä kaikki oikeastaan alkoi. Yhdessä FL Matti Kosonen kanssa tekemämme kirja avasi minulle kokonaan uuden maailman. Rajavartiolaitos oli tuttu jo isovanhempien rajavyöhykkeellä sijainneen maatilan vuoksi, mutta tämän kirjan tiimoilta tutustuin muiden muassa Suojelupoliisin arkistoon ja paljon muuhunkin. Myöhemmin kirjoitin teokselle jatko-osan, Rajarauhaa Suomen ja Euroopan puolesta. Rajavartiolaitos 1991–2009. Otava 2009. Viisi vuotta myöhemmin kirjoitin vielä henkilöhistorian laitoksen ensimmäisestä päälliköstä Fredrik Ferdinand Järnströmistä. Rajavartiolaitos on ollut hyvä työnantaja.

Nuo turvallisuuspoliittiset aiheet ja jatkuva ammatillinen oppiminen loivat perustan väitöskirjalleni Maanpetturin tie. Maanpetoksesta vuosina 1945–1972 tuomitut. Otava 2000. Tämän ja rajakirjan tiimoilta sain paljon mielenkiintoisia työtehtäviä. Turvallisuuspoliisin historiaa, Suojelupoliisin historiaa, vakoiluartikkeleita, esitelmiä, tv-dokumentteja ja kaikenlaisia haastattelutilaisuuksia oli paljon.

Sitten tuli yhdessä VTM Jussi Pekkarisen kanssa tehty neuvostoloikkareiden kohtalon avannut kirja Ei armoa Suomen selkänahasta. Otava 2005. Hankala työ, mutta lopputulos oli mainio. Kirja on käännetty venäjäksi ja viroksi. UKK-palkinto oli mukava yllätys. Iso kiitos Pekkarisen Jussille, mainio heppu on hän.

Palkinnon vuoksi on mainittava Jari Leskinen ja Antti Juutilaisen vuonna 2005 toimittama Jatkosodan historia. Olin hiukan kuin joukkueen varamies lyhyellä artikkelillani, mutta niin vain sain diplomin Finlandia-palkinnosta. Eipä tuo varsinainen palkinto ole, mutta lastu siitä sentään.

Yhdessä dosentti Oula Silvennoisen kanssa kirjoitin teoksen Tuntematon Lauri Törni. Kriittinen elämäkerta. Otava 2013. Kriittinen mutta asiallinen kirja sai runsaasti kriittistä palautetta. Hyvä niin, kirjaa on ainakin luettu, siksihän kirjoja kirjoitetaan. Kollega osoittautui yllättävän sivistyneeksi mieheksi, lienee sitä vieläkin. Kirja on käännetty ruotsiksi ja saatavilla myös äänikirjana sekä pokkarina.

Vuonna 2016 toteutin pitkäaikaisen haaveeni, kun teos Sodan ja rauhan rajalla. Välirauhan uhrit 1940–1941 ilmestyi. Sen kustansi Tammi. Äänikirja tämäkin, kuten Otavan Törni-teos. 

Tuossa välissä olin neljä vuotta valtion leivissä Kansallisarkiston Luovutetut-hankkeessa, ja kirjankin sen tiimoilta tein vuonna 2011: Valvontakomission uhrit. Ihmisluovutukset Neuvostoliittoon 1944–1955. Voisin sanoa, että tiedän varsin paljon Neuvostoliittoon siepatuista, loikanneista, kadonneista ja sinne kuljetetuista.

Tietokirjoilla ei vuokria maksella. Tilaushistoriat ovat olleet minun työni. Anna minulle kahvikuppi, niin saat sata sivuisen historian – jos hinnoista sovitaan.

Osuuspankit ovat olleet loistavia työympäristöjä, yo-merkonomille ja historioitsijalle mukavia työmaita. Liperistä aloitin 1995, Outokummussa 2002 oli todella mielenkiintoista, Joensuussa 2010 niin avointa väkeä, että hämmensi. Rääkkylän OP 2014 oli melkein seikkailukertomus. Osuuspankkiväkeä kehutaan eikä suotta, ovat mukavia ihmisiä. Joitakin ystävyyssuhteita kertyi näilläkin matkoilla. Outokummun OP:n tuttavuuksilla syntyi myös Outokummun Puhelin oy:n historia vuonna 2004, harvinaisesti myös DVD-versiona.

Muutakin on. Aika vaikea kirjoitettava oli E.J. Raappanan henkilöhistoria yhdessä tohtoreiden Pasi Tuunainen ja Jukka Partanen kanssa. Kuntapuolen asioihin perehdyin tutkimuksellisesti kotikyläni Lappeenrannan ja Nuijamaan historioiden tiimoilta, molemmissa tosin aika pienessä roolissa. Nuijamaan historian teki Marko Tikka, viisas mies. Tuoreempi on vuonna 2019 ilmestynyt Rajamaakunta. Etelä-Karjajan historia II. Siitä osuus: Uusi rajamaakunta (1952–1991). Pitkämielinen dosentti Jyrki Paaskoski ja maisteri Anu Talka olivat toimittajina. Mukava kirja. Vuonna 2021 tulee painosta Kiuruveden historia 1980–2020. Kiuruvetiset ovat mielenkiintoista väkeä, ystävällisiä ja yllättäviä. Ylä-Savo tuli tutuksi jo vuonna 2014. Yhdessä monitaitoisen FM Pekka Kauppisen kanssa kirjoitimme Ylä-Savon ammattiopiston historian vuosilta 1964–2014. Mukava työ oli tämäkin. Hullunkurisin puolestaan oli erään autokorjaamon historia. Haastattelut olivat vaativia ja kestivät läpi yön. Aamut olivat asiaan paneutumisen vuoksi hyvinkin raskaista. Kiitos Auto-Elmo. Hän luo nykyisin vaikuttavaa uraa muusikkona.

Lyhyitä erikoisempia kirjoituksia ja artikkeleita ovat saaneet tai tilanneet Valitut Palat, kaikki päivälehdet, viikkolehdet, televisio, radio, yksi dokumenttituottaja ja Ylen asiaohjelmien tekijät.

Parasta kaikissa töissäni on ollut kuitenkin se, että jokainen hanke on tuonut mukanaan ystävyyssuhteita. Valtionhallinnon puolelta on pakko nostaa esille vuosien 2004–2008 Luovutetut-hanke. Se oli älyllisesti virkistävä jakso ja kollegat osoittautuivat säkenöiviksi ammatti-ihmisiksi. Yhden arkistolöydönkin tein, se jäänee arkiston luetteloihin pitkäksi aikaa.

Palkinnot: